LIIKUNTAVUODATUS

...  rakastan liikuntaa <3.

Tämä teksti on liikunnan ihanuuden vuodatusta ja itsetyytyväisyyttä siitä mitä taas pystyn tekemään.

Alkuvuosi on ollut monella lailla tuskaa, kun mieli on tehnyt liikkumaan, mutta keho on ollut vähän erimieltä. Pienestä polvivaivasta kasvoi huonon tuurin vuoksi astetta isompi vaiva. Mieliala oli myös alkuun vähän lapsellisesti pelkoa ja mökötystä. Puolimaratonille treenaamisesta tulikin osittaista pakkolepoa. Kaksikolme kuukautta on elämässä lyhyt aika, mutta se joskus tuntuu niiiiiiiin pitkältä. 
 

Kuntosali ei ole ollut suosikkiliikuntalajieni kärjessä. Mutta niillä lajeilla mennään nyt, mitkä onnistuvat ja auttavat toipumisessa. Muutama viikko sitten salilla kuntopyörä meni heti taukotilaan, kun ei varmaankaan tunnistanut, että sitä kukaan edes polkee. Nyt poljetaan jo taas levelillä 13 ja HEI pystymallinkin pyörällä!

Salille oli myös hankittu muutamassa päivässä tasapainolauta sitä kysyessäni polven kuntoutukseen. Tästä kiitos Fitness Femmen väelle.

 

Viikonloppuna kävelin kerrostalon portaat kaiteesta tukevasti kiinni pitäen, mutta NORMAALILLA askelluksella. Ehkä  meno sujuu kohta jo alaskin. Sitä paitsi käsilihaksista tulee kesäksi komiat, kun joutuu käsillä avittamaan. Tässä taannoin kylpylän saunassakin tuli hyvää ojentajatreeniä, kun joutui dippiliikkeellä itsensä lauteilta kampeamaan :D

 

Ihanaa oli myös päästä  taas pulahtamaan avantoon. Kylmään luonnonveteen pulahdusta tai lähinnä sitä jälkiolotilaa olen kaivannut. Ja oi, se oli mukavaa, vaikka järvestä ylös pääsyssä onkin edelleen haasteensa.

 

Tämä loppuviikko on ollut myös muuten liikunnallisesti hyvä. Kävely tuntuu normalisoituvan päiväpäivältä. Ensin turhauttavaa tunnetta, ettei mitään ei tapahdu. Ja nyt tuntuu, että kokoajan tapahtuu. Tekisi mieli hypähdellä. Ja nyt jo uskon, että vielä hypähtelen. Suurin pelkoni on ollut, että vaivasta jää pysyvä. Ei siitä jää.

IHANAA!!!

Nauttikaa tekin arjen pienistä asioista <3