Mitä tehdä, kun jumppahullusta hölkkärakastajasta tuli sohvapullukka

Uusi vuosi, kokonainen puhdas uusi vuosi.  

Kulunut vuosi oli itselleni turhauttava. Tapaturman ja sen jälkivaivana tulleen terveen jalan kalvojen tulehtumisen vuoksi jumppahullusta hölkkärakastajasta on tullut sohvalle juurtunut pullukka. Televisio huutaa ohjelmamainoksissaan, onko sohvallasi pullukka. Kyllä on, minä.

Mieli haluaa, että hypittäisiin hikipäässä tai juostaisiin oman kuntonsa äärirajoilla pitkin metsätietä, mutta kroppa on eri mieltä.  On ollut todella vaikea motivoida itseään toisenlaisten lajien pariin. Varsinkin kun vaihtoehtolajienkin jälkeen käveleminen sattuu toisinaan niin, että tekisi mieli itkeä.  
 

Olimme vuodenvaihteen Lapissa ja sen ihana hämärä antoi päätöksen vuodelle, ikään kuin luvan vain olla, nauttia ja käpertyä kainaloon. Tosin kyllä mielessä käväisi, miltä tuntuisi taas pystyä lumikenkäilemään pitkin tuntureita.   

Eilen paistoi jo kuitenkin selvästi kevätaurinko. Tuntui hyvältä koota joulukoristeet pois kevään tieltä. Suloinen jouluruusu ja uljas amarylliskin antoivat suosiolla paraatipaikan hyväntuuliselle tulppaanikimpulle.  

Itselläni loma jatkuu vuorotteluvapaan merkeissä pitkälle kevääseen. Monet ovat kysyneet, mitä aion tehdä. En tiedä.

Ehkä menen intarsiakurssille,  etsin hyvän fysioterapeutin, luen satuja pikkuneidille ja lasken pulkalla. Ihastelen tähtikirkasta taivasta ja nautin pakkasen nipistelystä poskissa. Käyn varmaan useammin avannossa ja iäkkäillä vanhemmillani. Saatan hypätä junaan, ehkä opettelen tekemään kirjoneulesukat. Luen kirjoja ja leivon vaikka lihakukon, virkkaan jotain turhaa, tylsistyn, innostun  ja nukun paljon. Tai sitten en mene intarsiakurssille, leivo mitään tai laske pulkalla, mistä sitä tietää. Sehän tässä parasta onkin.  

Uusi vuosi, täynnä uusia aamuja ja mahdollisuuksia. Nautitaan niistä <3