Tänään minun piti juosta Helsinki city run. Väitän, että tässä tilanteessa sain melkein yhtä suuren nautinnon ottaessani neljän kuukauden jälkeen ensimmäisiä hölkkäaskeleita salin juoksumatolla. Sillä, että jouduin tukemaan käsillä ei ole mitään merkitystä. Olo on aivan voittaja. Vielä minä juoksen!
Sain muuten asiakkailta itsetehdyn mitalin kun ohimennen tullut puhetta juoksuun osallistumisesta. Nyt voin kuulemma mennä oman lenkin. Liikuttavan ihana ajatus <3
Koko viikko on ollut yritystä koukuttaa taas itseään liikuntaan: vesijuoksua, hyötyliikuntaa ja kuntosalia. Vähitellen näistä aiemmin inhokkilajeistani on tullutkin tärkeitä, kun on huomannut, että jalat lihas paranee niiden avulla viikko viikolta.
Aloitin myös personal trainerin ohjauksessa. Tarkoituksena olisi päästä PT:n avulla välillä liikuntasuorituksissa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ensimmäinen kerta uudella PT:llä oli järkyttävää. Ihminen joka hengästyy tällä hetkellä jo kävellessä, on jo melkein puhki alkulämmittelyjen jälkeen. Treenin aikana silmissä sumeni, kädet tärisivät ja teki vain mieli lähteä kotiin. Silti olo oli omituisen itsetyytyväinen.
Nyt mennään niin pohjilla kunnon suhteen, että suunta lienee vain ylöspäin???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti