Likkojen lenkki 9 km lauantaina Tampereella Pyynikin ja Pispalan upeissa maisemissa selvitty helteestä huolimatta kunnialla! En vielä pysty juoksemaan, mutta helle toi mäkiseen lenkkiin lisävastusta ja olo oli maalissa kuitenkin onnellisen tyytyväinen.
Vieläkin hyvä mieli! Hoen tätä kyllästymiseen asti, mutta kyllä vain on ihanaa, kun pystyy taas liikkumaan. Ja on ihania ystäviä, jotka lähtevät lenkkiseuraksi tai muuten liikkumaan.
Tapahtumasta olisi saanut ihania kuvia auringonpaisteessa, mutta ei minulla tullut mieleenkään ottaa kuvia. (Paitsi ehkä karhuksi pukeutuneesta miehestä, mutta sekin sitten jäi ottamatta.)Olin vain niin fiiliksissä liikunnasta, helteestä, hyvästä seurasta ja tietty Juha Tapiosta.
Tapahtumasta olisi saanut ihania kuvia auringonpaisteessa, mutta ei minulla tullut mieleenkään ottaa kuvia. (Paitsi ehkä karhuksi pukeutuneesta miehestä, mutta sekin sitten jäi ottamatta.)Olin vain niin fiiliksissä liikunnasta, helteestä, hyvästä seurasta ja tietty Juha Tapiosta.
Ehkä se vaan on niin, että välillä tarvitsee muistutuksen siitä ettei mikään ole itsestään selvää. Voi kun muistaisi nauttia elämästä ja sen ihanista pikkuhetkistä juuri nyt. Vaikkapa siitä kesän ensimmäisestä omasta amppelimansikasta, joka saa kunnian toimia tämän liikuntavuodatuksen iloisena mannekiinina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti